Episodi, niin kuin merimies tapasi sanoa.

Eilen oli viimeinen kevätkauden palaveri tälle kaudelle, pohtia totuus ja tolkku keskustelussa. Puhuttiin onellisuudesta ja rajoista. Hyvää keskustelua, toisen onni, saattaapi olla toisen onnettomuus? Myötätunto, kummalle puolelle asetut, jos kohalle sattuu? No minäpä kerron kerran kohdalleni sattuneen episodin. Ajelin taksirenkinä pohjoisen pikku kaupungissa ja kyytiin istui sossun edestä pariskunta, nimettäköön heidät vaikka Roudari Roopeksi ja Hengari Hertaksi. Tilillä oli käyty ja nyt törsättiin, mehukaupan antimia, siinä taksin takapenkillä. Minä vähän toppuuttelin, siivottavaa peläten. Pyssäytäppä tuohon kummulle niin met käymmä pikkuvelua viuhauttamassa ja tuumma kohta takasin. Anna vaan mittarin raksuttaa, huikkasi Roope noustessaan. Aikani ooteltua aattelin varmistaa ettei vaan mulle tehty oharia,,,kiipesin kumpuun ja sen laella olevan notkelman reunalle, missä parisko oli puuhissaan. Olin  ymmärtänyt väärin, Henkari Hertta sielä opasti kaveriaan, kun ei Roudarille ottanut oikein tykö: Käytä mielikuvitusta, käytä mielikuvitusta. Minä poistuin myötätuntoisena odottelemaan, heidän onneaan tai onnettomuuttaan.