Näin on nattaset!

Useilla aloilla on tuotannossa ylletty tyydyttämään elämän tarpeet siirtymällä yhä suurempiin ja keskitetympiin tuotanto yksiköihin pitkälti kilpailun sanelemana. Nyt ollaan tilanteessa että tuotanto ylittää tarpeet vain tietyltä osaltaan mutta alistaa ja riistää toiselta osin elämän mahdollisuuden jalkauttamalla tuotannon tekijöitä ja riistämällä heiltä siten toimeentulon ja elämänrakennus mahdollisuuden. Tätä on yritetty vuosikymmeniä tuoda julki ja kertoa että tekniikka ja kasvanut tietämys tekee mahdolliseksi tuottaa mikä on elämälle ja toimeentulolle tarpeen lähempänä ihmistä, usein kansallisissa ja paikallisissa rajoissa turvallisesti ja ihmisyyttä alistamatta.

Pari- ja perhesuhteen rekistöröinti!

Eikö olisi järkevintä yksinkertaisesti jättää avioliitto ja sukupuolisuhteet kirkon varaan ja siunaukseen.
Säätää uusi laki, pari- ja perhesuhteista ja niiden rekistöröinneistä, todellisuuteen, järkevyyteen ja oikeudenmukaiseen vastuullisuuteen perustuen.

Rasismi!

    Eletyn ja koetun mukaan käsityksekseni rasismista on varmentunut: Että se on reviiritaistoa, valtausta, puolustautumista, uhkaa jne. Eli siis milloin vieras koetaan tervetulleeksi, uhkaksi,jne ja kenen toimesta, sen mukaan käyttäydymme. Kysymys on siis elämisen ja olemisen oikeuksista, suhteista, ihmisyydestä, toimeentulon tuotannossa ja jaossa. Markkinavoimien kasaava, keskittävä, kilpailu on perimmäinen uhka paikallisuudelle autioittaen ympäristöä ja elämää kuten faaraoiden valta aikanaan autioitti maan pyramidien ympäriltä.

Kasvu

Kasvu, ollakseen kasvua, pitää tapahtua meissä itsessämme, omissa rajoissamme, elämämme ja toimeentulomme rakentamiseksi.
Olen ymmärtänyt pääministerin tarkoittavan kasvulla lähinnä vientiä, viennin kasvua ja vakuuttavan että kansakunnan hyvin vointi ja toimeentulo on siittä kiinni. Kilpailukykyä on parannettu vuosikymmeniä kyseisin keinoin ja tulos on: Toimeentulomme ja hyvinvointimme tuotanto on siirtynyt ulkomaisiin käsiin ja suurelta osin maasta pois ja olemme tuonnin varassa. Me köyhdymme elämän ja toimeentulomme "rakennuspalikoiden" viennistä. Meidän pitää itsenäistyä ja hallita itseämme, omaa tuotantoamme. Meidän tulee saada päättää mitä viemme, mitä tuomme, mikä meille on tarpeen ja mikä ei. Ulkomaiset investoinnit ja verkottautuminen meidän taloudessamme, on isot kalat jo viennyt ja verkkojen silmäkoko alkaa olla niin tiuhaa ettei kansalliseen pyyntiin jää mitään. Olemme pian aikaa, jos ei jo nyt, täysin Euroopan Unionin "avustusten" varassa ja muiden hallinnassa.