Kuntauudistus? Syventää kaaosta!

Herran pieksut ajattelemattoman eliitin jalassa vie kunta uudistusta edelleen vika suuntaan, johtuen siittä että edelleen toimitaan keskittäen ja kasaten kaikkea, palveluista alkaen, kun maailman meno ja kehitys edellyttäisi muuta. Se että näin on, että elämän tärkeyksiin ja tarpeisiin, arkeen luonnollisessa pienimuotoisuudessaan ja paikallisuudessaan rakennetaan todellisuutta tajuamattomia suuryksiköitä, paikallisia tarpeita ja tärkeyksiä huomioimattomia ja niitä ymmärtämättömiä valtakeskittymiä "ohjaamaan" ja "huoltamaan" paikallista tasoa josta syvällisempää ymmärrystä ei heillä ole. Se on järjetöntä. Se on järjetöntä aikaan jolloin meillä on tietoa, taitoa, tekniikkaa ja sivistystä hoitaa asiat ja tuottaa ja rakentaa hyvä elämä valtakunnallisella tasolla paikallisissa olosuhteissa ja rakastetussa ympäristössä. Elämä vaatii työn ja tuotannon sirpaloimista paikallisille tasoille ja elämän rakennustarpeiden hallintaa, päätäntää ja ymmärrystä turvalliseen, hellään käsivarren mittaan työstä.
Itsenäisten yhteisöllisten rajojen mukaisesti.

Sodankylä 2012

Festarireissu muistio

Keskustelussa Harriet Andersen toi julki lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiaan mm sen miten hän lapsuudessaan kyyditteli itseään hississä, itselleni ei juuri tuohon tilaisuutta ole tarjoutunut, mutta vaimoni veljen kerrotaan istuneen tuntitolkulla samoin kuin Harrietin kuuliaisena kädet ristissä hississä kun lapsethan eivät saaneet nappeihin koskea ja tuskin niihin ulottuivatkaan. Ehkä tästä on ymmärrettävä että vanhempien ohjeistusta arvostettiin ja noudatettiin. Harriet kertoi myös vanhempiensa teroittaneen työnteon tärkeyttä toimeentuloon ja että ruokapöytään istuakseen paikka piti ansaita jotain tehden. Näin todella oli meidän nuoruudessamme, kaikkia tarvittiin ja mahdollisuuksia ansaita ja rakentaa elämää riitti. Totesin Harrietille että toisin on tänään niin meillä kuin maailmallakin, murheen päivä, tuhansia syrjäytetään ja heiltä viedään elämän rakennuspalikat ja toimeentulon mahdollisuudet. Vaikka tekniikka antaisi mahdollisuudet parempaan, hyvään elämään. Harriet kertoi huomioineensa saman ja olevansa hyvin pahoillaan tilanteesta. Tässä vaiheessa Taina Elg kuvaajien pyynnöstä, tahtoi yhteiskuvaan Harrietin kanssa ja keskustelumme keskeytyi. Kuvauksen päätyttyä Harriet pyysi minua ojentamaan käteni Tainan tueksi ja saattamaan Tainan turvallisesti lattialla lojuvien kaapeleiden yli ovelle. Tainaa näimmekin useasti tuon tapahtuman jälkeen ja aina tuttavallisesti tervehdittiin. Heta neidin opastuksessa ja asiantuntemuksestaan nauttien katsoimme Tainan osasuorituksen elokuvassa Les Girls, kirjoitinkohan nimen oikein? Runoraati oli myös mielestäni hyvä ja onnistunut valinta katsottavaksi ja suuresti ymmärrystäni jalostava. Tosin tuomaristossa olisi pitänyt olla joku iäkkäämpi koska mielestäni paras runo jäi heikoille pisteille nuorten kokemuksen ja ymmärryksen puutteesta. Runossa kerrottiin siitä miten sota ei yhtä miestä kaipaa mutta jokaista naista kuiten ja kuka mihinkin tarpeeseen. Ydin kysymys ja sataprosentisesti paikkansa pitävä väittämä ainakin minun mielestä ja olisi siis ansainnut 10 pistettä ja papukaijamerkin. Mykkäfilmi isossa teltassa, Gogolin päällystakki oli jälleen hieno kokemus. Sen sijaan saunavieras ei liiemmälti tälläistä pienimunaista miestä kiehtonut ja asia piiloutui tuon pornoilun taa. Varasto menetteli ja Vuosaareen emme onnistuneet saamaan lippuja, sen arvostus jää sitten nähtäväksi aikanaan televisioissa. Nuo kokemukset uutena osana ymmärryksessäni kävin keskustelua nuoren parikympisen neidon kansa, hän totesi erakoituvansa kun työ oli metsään ja metsässä oleiluun liittyvää ja vapaa-aikakin menee jokivarsissa ja metsiin liittyvissä harrasteissa. Kokemuksestani vastasin hänelle sen sivistävän, koska joutuu niin sanotusti aikuistumaan ja kantamaan vastuun tekemisistää, huomioimaan huomisen jne, jne. Erakoituminen opettaa pitämään hyvää huolta itsestä ja pitkäjänteiseen ajatteluun ja vaikka mitä. Niin se vaan on siinä on oltava rehellinen itteleen ja ymmärrykselleen,  muuten  ei oo ees ohraleipää nautittavaks.

Esimerkiksi puita tehessä ei kärsi lyyä kirveellä jalkhaan, sen vuoksi se on joka isku suoritettava harkiten, omat voimansa, osaamisensa jne tarkkaan tiedostaen ja ymmärtäen kunnes ne erakoitumisen myötä sisäistyvät kaikkeen elämän toimintaan, siis sivistää ihmisen ihmisyyttä. Vielähän mulle tuli mieleen valta eliitti niiden pitäis kans mun mielestä erakoitua, sivistyä kuuntelemaan ommaa ymmärrystään, eikä uskoa vain että ylempi tietää mitä alemmalle on hyväksi. Mett oomme kuiten oman elämämme, maailman ytimessä ja tiedämme ja tiedostamme aikuistuttuamme vastuullisiksi oman ympäristömme ja olosuhteemme parhaimmin kuin kukaan. Se on sydämen sivistystä ja Suomea se.

Viikko 24 tiistai

Tiistai 12 päivä kesäkuuta

Heräilimme kahdeksan kinttaalla ja aamutoimista suorittuamme, aamupalan jälkeen, kävimme Pekan puotiin Kärsäkkääseen perehtymässä, tasokas paikka mielestäni ja pitkälti paikalliseen tuotantoon perustuva, mikä teki meihin erittäin suuren vaikutuksen. Ostin itselleni verkkopaidan ja jotain pientä tuliaisiksi Sodankylään. Tuulimyllyä pyöräytimme myös parilla €urolla hyvään tarkoitukseen ja sitten matkaan etappina Kemi, Kerttu ja lapset lapsineen. Emme kuitenkaan tavoittaneet heitä, arvatenkin olivat matkanneet joukolla Ivaloon lomamökille. Seuraavaksi etappi olikin sitten majoituspaikkamme Alakitisellä, Joutsenpesäntiellä jossa olimme noin neljän aikoihin iltapäivällä. Purettiin varusteet ja ajettiin sydänkylälle asioimaan ja tervehtimään ystäviämme sekä ilmoittamaan saapuneemme. Nurmelan luona Heta keitti meille kahvit ja Kalle paisto plättykääryleet, täytettynä "hyvin" maustetulla jauhelihalla.
Anukin kiireiltään ehti meitä moikkaamaan ja sovittiin keskiviikon liikkeistä ja aikatauluista, sitten Joutsenpesäntielle saunomaan, nahkat silmille ja unta palloon keskiviikon rientojen varalle. Päivä enteili hohdokasta huomenta ja odotukset oli monessa suhteessa korkealla.

Kiitos ystäville!

Viikko 24 2012

Maanantai 11 kesäkuuta

Tähän asti vuoden paras viikko alkaen maanantaiaamusta klo 7.00. Aamutoimista selvittyä ja kahvit juotuamme lähimmä matkaan noin kello 8.30, illalla valmiiksi pakatut kassit autoon ja liikenteeseen.
Reitti oli ennakkoon selvitetty ja päivänetappi oli Kärsämäki ja Luukkosen Pekan legenda, "savusauna" näin ymmärsin.
 Etappi saavutettiin noin kello 16.00 ja koska tiesimme Pekan myös olevan reissusta palaamassa, otimme yhteyttä selvittääksemme missä mennään, ollaan. Heillä oli vielä Armin kanssa matkaa ajettavana ja odotellessamme tutustuimme Kärsämäkeen, mm upeaan paanukirkkoon likimain Suomen keskipisteessä.
Paikan kahviossa muuten esittelivät rakentamisen videolla ja tarina tuli tyhjentävästi kerrotuksi ja esitellyksi. Hieno homma.
Ohjeistettuna löysimme myös Ateljee Villa Havuun ja tapasimme Pekan aikuistuneen "pikku" pojan joka meille viitisentoista vuotta sitten vaivatta tunnisteli maiden lippuja ja tiesi niiden pääkaupungit. Kasvua oli tuplasti sitte edellisen tapaamisen ja nyt jo lakitustaan juhlittu.
Isännän ja emännän saavuttua praatailtiin niitä, näitä ja juttua riitti. Pekka ja Armi on monessa mukana ja parhaillaan on elämä mallillaan, hulppea talo ja ateljee, lapset koulutettuja, aikuisia ja omaa elämäänsä rakentamassa.
 Niin ja vielä siittä "savu" saunasta, olin kuullut/ymmärtänyt väärin, kysymyksessä oli Villa Havun sauna, eikä savusauna. Sauna ei kuiten ollut millään lailla pettymys vaan päin vastoin, legendaarinen monessakin suhteessa, sen saatoimme illan mittaan todeta, kokea ja testata. Isäntä krillaili ja emäntä kattoi makoisan aterian jonka jälkeen siirryimme katoksesta sisälle kahville ja konjakille, saunan lämpiämistä odottelemaan. Jossain keskustelun vaiheessa selvisi että pojan tyttäreni ja heidän tyttärensä olivatkin työkavereina maailmaa matkaamassa. Näin se maailma on pieni nyky-yhteyksissään!
Mutta sauna...on legenda, tavallaan ulkoa puilla lämmitettävä, siis jatkuvalämmitteinen, (Pekka kalautti löylykauhalla seinään ja Armi kävi lissäämässä puita kiukaan pesään). Varsinaisia lauteita ei ollut vaan laakea metrin korkeudella oleva laudetaso jossa saunajakkarat rinkiin aseteltuna. Löylyt oli mahtavat ja iho kylpemisen jälkeen samettinen kuin savusaunassa, tietenkin puhtosempi tässä kun savu ei nokistanut saunaa.Pekalla oli ideaa tätäkin projektia edelleen kehittää ja siittä oli saunoessa mukava keskustella.
Yövyimme heillä ja näin latautuneena keskusteluissa, taiteesta, taiteilijoista, olosuhteista, ateljeista jne. meidän oli kiitollisina mukava jatkaa matkaa kohti Sodankylää ja Elokuvajuhlia.

Kiittos Pekall ja Armille.

Hallaaho?

Hallaaho ei ole  oikea taho syyttää rasismista. Hallaaho on markkivallan ja viestinten vietävissä siinä kuin maahanmuuttajat ja kansalaiset yleensäkin. Markkinavalta on se voima joka kisaillessaan globaalista vallasta liikuttelee työvoimaa ja aiheuttaa kyseiset reviiritaistot. Oikea taho syyttää rasismista ja työvoiman "liikuttelusta" on keskittyvä markkinavalta. Markkinavalta kärjistyessään käy entistä ankarampaan riistoon, aiheuttaen suoranaista kaaosta maailman menoon ja kansalaisten oloon.

Jatk. Viikon puheenaihe keskusteluun.

Suomen puolueettomuus ja itsenäisyys on kyseenalaistettu varsin laajasti ja mielestäni varsin  painavin perustein. Vieläpä maailmanlaajuisesti, puhumattakaan kansallisesta epäluottamuksesta, niin Euroopan Unionia kuin muitakin sotaliittoumia kohtaan. Joten kyllä nyt epäilyttää kenen analyysit tässä pitäisi tarkentaa.

Viikon puheenaiheeseen:

Suomi ei tietenkään itsenäisenä ja puolueettomana ole uhka sen paremmin idälle kuin lännellekkään, mutta rajavaltiona, minkä tahansa maailmanvaltaan ja hallintaan pyrkivän liittolaisena, Suomi on ensimmäinen kohde niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin.

Elämä = työ, hyö ja myö, viimiseen pronomiiniin?

Työtä tehdään elämän ylläpitämiseksi, toimeentulon turvaksi, viihteeksi, siis hyvän elämän, ihmisyyden rakentamiseksi, eikä päinvastoin. Ei elämää voi kasata, keskittää ja riistää, se on rikos ihmisyyttä vastaan. Pahoinvointi ja ongelmat ajassamme on seurausta noiden arvojen menetyksestä, saavutetun kuihtuvan, "lottovoiton" huumassa. Jo viime vuosituhannella kävi selväksi tekniikan kehittyvän entistä pienimuotoisemmaksi, mahdollistaen lähes kaiken elämässä tarvittavan tuottamiseen lähellä ihmistä, turvallisesti ja ympäristöstä huolehtien. Vastuun, hallinnan, kasvatuksen ja ilon elämän rakentamisessa pitää olla työn ja tuotannon, elämän, rakentumisen rajoissa. Sen ei tule olla muiden kuin itsemme, aikuisen, terveen ihmisyyden. Sen ei tule olla myyntituote, sen ei tule olla markkinoiden kasattavaa pääomaa, kapitaalia.  Se että näin on, se on vaistonvaraisestikin tajuttavissa ja siittä hätäännys, epätoivo, näköalattomuus ja ihmisyyden rikkomukset kaikkinensa, niin isot kuin pienet, mielestäni juontuu.Kun hyvän elämän rakentamisen mahdollisuudet ovat todellisia ja elämän rakennuspalikat on ihmisyyden käsissä, ei terve aikuinen ihminen elämäänsä tärvää, eikä kriminalisoi.