Suosittelen!

Kultuurivihkot kirjoituksia edelleen, itseäni lähellä ja liikuttava oli tietysti jo aiemmin mainittu Uni Ojuva ammentaa Lapin tarinoista ja Lapsinero Aleksanteri Ahola-Valo johti rakentavaa kapinaa. Isäni, myös Impilahdelta, ikätoveri. Nähdä Napoli ja kuolla sekä Lavarunous rohkaisee nuoria. Joitakin on vielä lukematta ja nämä mainitut luetaan varmasti toiseen kertaan.

Runo, haiku tai jotain sinne päin?

Juhannus on lusittu ja arkki on eessä
talviturkkia en ole heittänyt mutta varpaat on veessä.
Kunto on kohennu ja rollaattoria en enää tarvii
Elämää hamuan ilman leikattui sarvii.

Omat on meilläkin edustamas Trumpit
Eduskunnan kahviossa ryystämässä sumpit
eine varmaan maksa vaan juovat laskuun
€urot kerätään aina ommaan taskuun.

Hämmenetään soppaa ei valita näitä
näillä on kaikilla markkina täitä
ollaan tarkkana, jäitä hattuun
vaalit on tulossa, toimesta sattuu!

Hyvää Juhannusta!

Hyvää keskikesän päivää tämänkin sivun kautta planeettamme kansalaisille ympäripyöreästi! Oikeasti halusin edelleen moittia käytöstämme, typeryyttämme, kun emme mielestäni käytä tarjolla olevaa mahdollisuutta ja edellytyksiä rakentaa parempaa elämää. Voimavarat, tekniikat, teknologiat jne. ovat olemassa. Digitalisointi, automatiikat, robotit, tietokoneet jne. tekevät mahdolliseksi tuottaa tarvittava lähempänä ihmistä hallitusti.

Hyvästi typerä maailma osa 2

Ongelma on maailmanlaajuinen, globaali. Työ, tuotanto, toimeentulo, kasvu, elämänrakentaminen, on laaja-alaistettava lähemmäs ihmistä, lähemmäs paikallisia tasoja, keskittämisen ja kasaamisen sijaan. Elämä rakentuu paikallisesti. Tuotannon välineet, metodit, laitokset, energiantuotanto jne. ovat kehittyneen  monin aloin ja tarpeet sekä tärkeydet voidaan tuottaa lähempänä ihmistä. Keskittäminen, kasaaminen, köyhdyttämällä kisaaminen, riisto luo epävakautta jne. Sen täytyy loppua.    

Hyvästi typerä maailma osa1.

Tuo oli ajatukseni hetkellä jolloin kirurgin kaksi sormea painautui rintalastalleni ja hän totesi: No niin tästä aloitamme, vielä kerkesin tuntea eka viillon ja ihmetellä sen kivuttomuutta. Tästä siis alkoi valtimopullistuman korjaaminen munuaisvaltimon alapuolisessa aortassa. Siihen päätyi tajuntani ja palautui teho-osastolla seuraavan vuorokauden kuluessa. Operaatio kaikkineen oli koettuna kivuton ja hoito erinomaista. Nyt kun hyvästit eivät onnistuneet ja olen toipunut voimia kartuttamaan, lienee jatkettava maailmanparantamista. Tämä tästä alkuun ja jatkoa seuraa myöhemmin.