Elämän karikot.

Historia on perustus tulevalle ja perustus on rakennettu kalliolle kun tunnetaan historia. Tuleva on ennakoitavissa vain historia tuntien. On järkyttävän typerää kun tulevaan suuntautuvia  päätöksiä tehdään ja perustellaan tulevan ennakoimattomuudella. Tehdään mahdollisemman pitkä sopimus kun ei tiedetä mitä tapahtuu. Tämä "päivä" on huomisen perusta ja "huominen" on tässä päivässä ennakoitavissa. Meillä on karttunutta tietoa, taitoa. Meillä on sensoreita, tutkia, luotaimia, löytää elämän reitti ja välttää karikot. Historia ja välineet olkoon peräsin ja kompassi elämänpurtta suunnatessa tulevaan.

Historiaa hämärässä.

Teksti on 06.11.2000

Näin se on nähtävä, vaikka ei tässä mitään näe, pimeässä , kun "joku" sammutti "valot"?

Elämänliekkikin hiipuu ja pinta on karrella maailman mielettömyyttä.

Ei ole "laseja nähdä, ei ikkunaa avata", mutta yritänpähän kuitenkin.

Toivo on 10—20% luokkaa.

Noin 2 ja ½ tuhatta sitten kun elämä oli mallillaan, oli vapailla miehillä aikaa ja halua, tuumailla ja pohdiskella maailman menoa ja järjestystä. Tietoa oli ajan saatossa karttunut ja ymmärrystä

sekä viisautta tiedon murusten merkityksiä pohdiskella.

Pääteltiin että, maailma ei olekaan kaiken napa ja kokonaisuutena hallittavissa.

Järkevänä näin ollen pidettiin alueiden hallintaa niille ominaisten piirteiden mukaisesti.

Järkevää siis oli valita  valtioiden hallintaan vapaita miehiä jotka eivät maailmaa ahnehtineet, 

eivätkä alistamaan pyrkineet. 

Tiedon määrän, ajan ja avaruuden "maailmankaikkeuden" ounasteltiin olevan rajaton.

Ja tässä tarkoituksessa, tiedon kartuttamiseksi ja merkitysten pohtimiseksi, perustettiin oppilaitos, Akatemia.

Elettiin edistyksellistä aikaa ajassa, suotuisissa  olosuhteissa ja ympäristössä-...

Ajan rattaat kulki, maisema vaihtui, ympäristö ja olosuhteet muuttuivat.

Kansan miehen kaavussa, tasapuolisuuden, oikeudenmukaisuuden ja oikeuden

(tai mitä sitten lienee missäkin vaiheessa olleet)

oli helppo ahneuden ja alistamisen halun salaten nousta ajan vallanvankkureiden ohjaimiin 

"Rooman valtakuntaa rakentamaan".

Aina ahneuttaan alistuvia tukijoukoiksi riitti ja riittää, näin on närhet!

Suo, kuokka ja Jussi. Elämästä elantoa ja leipää.

Aika ajoin ajasta nousi miehiä jotka tiedon murusia leivän, kalan, elämän merkityksessä kansan pariin jakoivat. Mutta tavalla tai toisella "kivitetyiksi ja ristiin naulituksi" tulivat.

Tai heidän oppinsa, ymmärryksensä ja viisautensa tuli vallan vankkureiden vetäjiksi valjastettua.

Ja näin on edelleen, anna Ahti ahvenia, Paavo pettua petiksi, Sauli savua sumeeksi.

Ehkei tämä oikein ole mutta näin minä sen oikeaksi ymmärrän.

Teuvo    

Elämä opettaa.

Luonto opettaa


Tässä taasen vähän juttua
lienee eläinmaailmasta tuttua
kohta ilmasta kun täyttyy palkeet
opittava toimeentulon alkeet


Ensinnäkin, siitä alkaa
kuljettava yhtä jalkaa
kärsä kiinni hännän juuressa
kasvuun maailmassa suuressa


Hajut kertoo mitä syödä, mitä nokkia
sen elonkoulussa voi pennut oppia
Itsenäistyminen ei liene rankkaa
jos tarkoin kaiken mieleen tankkaa


Ihmiselle rankka jobi
kun ei itsenäisty, opi
koko ikäns peräs kulkee
lipoo EUnukkia julkee


teuvo