viikko viis

Eka loppu ja toista alkuun, viikko viis ja siitä siis päivät 28-31 ja 1-3 ja vuotta 2008.

Elämä jatkuu kuten elokuvan teko ja Tarzan on taas nostettu puuhun. Ollaan sitä nyt niin otettua, niin otettua, mutta eipä tässä auta ujostella, leipoo nyt kun tilaisuus on annettu.

Sehän tässä on että jokaisella yhteisöllä, niin isolla kuin pienellä, pitää olla oikeus oman elämänsä rakentamiseen muilta sitä riistämättä ja muita siihen alistamatta. Että näin, vain itsemme hallinnan kautta ihmisyys on mahdollista.

Mutta muotoutuneissa ”maailmankylissä ja asfalttiviidakoissa ” ajassa ja avaruudessa tuntuu olevan taas kerran niin että emme hallitse itseämme ja silti kuvittelemme hallitsevamme muut ja tiedämme miten heidän tulisi elää ja annamme näin valtuudet muiden hallita meitä.

Maailman muutoksessa oli tultu jo 1970 luvun lopulla siihen että suurten yksiköiden tuotanto ylitti teollistuneissa maissa yhteisöjen tarpeet ja valtaisa tuonti velkaannutti maan. Lama oli seurauksena sekä vakava huoli toimeentulosta, seurauksena levotonta liikehdintää ja rukkasmarssi. Eduskuntatalon portaille kärrättiin tarpeettomaksi jääneet kintaat eteläsuomen kaupungeista. Olin osallisena mielenosoitukseen Turusta.

Siinä matkan varrella kuten sitten Helsingissäkin kerroimme viestinämme olevan että meillä on kykyä ja taitoa korvata tuontia ja että tekniikka antaa siihen mahdollisuuden ja että pystymme jopa tekemään laadukkaampia tuotteita.

Alettiin suosimaan suomalaista ja menestys oli taattu. Muutamassa vuodessa alettiin puhua pohjolan Japanista. Vaurastuttiin ja rahaa alkoi olla yhdellä jos toisellakin, sen verta ettei paskalle taivuttu. Ei ollut velkaa, eikä nälkää.

Länsiautot teki kauppansa mutta tuonti väheni merkittävästi ja siitä seurasi suurteollisuuden viennin takkuaminen.

Maat haluavat, ovatpa sitten mistä ilmansuunnasta tahansa, pitää vientinsä ja tuontinsa tasapainossa. Ja kun näin muodoin ”rihkamaa” ei saatu kaupaksi Suomeen, alkoivat jarrutella suurteollisuuden, esim. paperinostoa meiltä. Suurteollisuus jolle myös oli karttunut mammonaa maailmallekin investoitavaksi, vaati oikeutta niin myös tehdä ja markka ja puupennit vapautettiin kasinopoleteiksi markkinapeleihin ja sillä tiellähän ne ovat edelleen.

Jatketaan tästä viikon vaihteessa.

v 2008. ekakuu. viikko 4. päivät 21-27

Miksi met olemme, elämme ja tuotamme? Elääksemme ja elääksemme paremmin! Laadukkaammin! "Ihmi" siksi? Miksi siis tehdä jotakin, kilpailla köyhtymisestä, elämäneväistä, riistää elämän rakennuspuut, kilpailuttaa. Elämä on perusarvo, perusoikeus, sisältäen siis, mielestäni, kiistattoman oikeuden elämän rakentamiseen ja toimeentulonhankkimiseen. Kautta koko tunnetun historian voidaan "ihmisyyden" aiheuttamat oikeudettomuudet, tuhot, sodat jne. jäljittää tapahtuneeksi, ed. mainittuihin arvoihin kohdistuneista syistä. Kaiken tuotannon tarkoituksena on siis elämän tärkeyksien ja tarpeiden täyttäminen ei niiden tuhoaminen. Eikä kenelläkään tule olla oikeutta elämän eväiden ja rakennuspuiden tuhoamiseen, sen paremmin kuin niiden kasaamiseen muiden ulottumattomiin. Tämä puheena olleiden Kemijärven ja Summan tehtaiden lopettamisen virittämänä.

Kolmasviikko, ensimmäistäkuuta ja vuotta 2008

Syntymä, Elämä ja eritoten kuolema, on ollut viikon puheenaiheena. Minusta kuite elämä tällä solutasolla tiedostetusti on osa ikuisuutta. Elämää on ennen syntymää kohdussa, elämää on ennen syntymää munasoluissa, siittiöissä. Olemme siis osa ikuisuuttaylläpitävää elämää, geeni ja dna ketjustoineen kytköksissä alkumereen, elämänkohtuun.

Ku0lema on yhtä erottamaton osa elämää. Olen ymmärtänyt että solutasolla syntymä ja kuolema meissä on jatkuvaa, kaikenaikaa tapahtuvaa. Munasoluista ja siittiöistä vain häviävä osa "pelastuu" meidän tiedostamallemme solutasolle "elämään".

Näin ymmärrän, elämän tarkoitus, merkitys ja perusarvo, on ihmisyytemme ja itsenäisyytemme tajuavina elämän, niin yksilöllinen kuin yhteisöllinenkin rakentaminen.

Elämän turva ja ilo.

Toka viikko ja ekakuu 12 pvä 2008

Ja toistan ihmettelyni sekä järkytykseni siitä ettei elämää ole saatu raiteilleen huolimatta tuhansien vuosien kasaamisesta, keskittämisestä ja rakentamisesta. Kaikki tarvittava on tuhansien vuosien mitassa varmasti karttunut ja geeneissä välittynyt ihmisen itseään kunnioittavan elämän rakentamiseen. Onko todella niin että alistumme hallitsemaan muita itseämme hallitsematta. Elämää ei voi omistaa, saati toista ihmistä. Elämä on tehtävä, siihen kasvettava, aikuistuttava. Elämää on tuotettava, kunnioitettava, ja puolustettava, sanalla sanoen elämä on elettävä. No niin nyt on taas ajauduttu välinpitämättömyyttämme tilanteeseen jossa meidän on kuunteleminen omaa ymmärrystämme pelastaaksemme ja säilyttääksemme ohuen, ohuen elonkalvomme eheänä ja maailman elokelpoisena tuleville polville.

Eka viikko 2008

Niinpä se on vuosi vierähtänyt ja uusi alullaan. Kävi niin että tekstejä kertyi kulunneen vuoden aikana näämmä 52 eli keskimääräisesti 1 per/viikko ja se lienee hyvä tavoite tällekkin vuodelle, siihen pyrin. Kirjoittamista ja lukemista on viime aikoina haitannut alkava kaihi ja sen vuoksi lasit tuli uusia, mutta näillä varmaan pärjää tulevaan leikkaukseen. Pari kirjaa on tullut luettua nyt melko kepeesti, niin kuin ennen, silloin uutena, sinisilmäisenä. Nyt siis on silmätkin harmaantuneet. Tyttäreltäni sain tuon Da Vinci -koodin luettavaksi ja sehän meni yhtä kyytiä. Joskus on tullut sanottua, tai kuullut sanottavan että kaikki maailman viisaudet kuin tyhmyydetkin on varmaankin tulleet tavalla tai toisella historian mitassa esitetyksi, vaan onko ne tulleet ymmärretyksi ihmisyyden eduksi lienee tärkein kysymys. Kirjoittipa kirjailija mitä tahansa niin se on hänen kokemustaan, näkemystään, tai mielekuvitustaan, tasoaan tästä todellisuudesta. perustuen elettyyn elämään ympäristöön, olosuhteisiin. Mainitussa kirjassa tuodaan esiin ettei elämän merkitys, jumaluus ole yksin urospuolista kuten uskotellaan vaan ehken enempikin naaraspuolista varsinkin aikojen alusta ajatellen. Mutta tuohon liittyen ja uudenvuoden alkuun runo Äidille, kirjoitettu naisten päivien aikaan toukokuussa 1994 Turussa ja kuuluu seuraavasti: Mitäpä on suku ihmisen / mamman, äidin, lämpöä vailla / maho manner hyisten pakkasten / avaruuden ankeilla mailla / Mitäpä on suku ihmisen / ilman äitien tuntoa herkkää / usva kalsea kuiden kaltainen / tähti tarhan tummuutta pelkkää / Mitäpä on suku ihmisen / äidin rakkautta, / lapsia vailla / maa mahlaton kallio paanteinen / näin ymmärrän äiti tänään sen / ja kruunaan elämän lailla. Hyvää uutta vuotta lukijoille!