Kilpailukyky

Meidän kilpailukykymme oli Euroopan Unioniin liittyttäessä korkeinta maailmanmitassakin laskien ja tähän vedoten meidät höynäyttiin mukaan EU:n. Ikkunat ja ovet auki Eurooppaan, vapaasti tulla ja mennä, viennin vetää. Vienti vei kilpailukyvyn, tuotantovälineet ja leivän itsenäiseltä elämältä ja tässä ollaan. Elämä rakentuu paikallisesti kaikkialla maailmassa ja siinä kilpaillaan hyvästä elämästä, elämän oikeuksien ja reviireiden rajoissa. Siihen on olosuhteiden ja ympäristön mukaiset mahdollisuudet turvattava. Elämän "rakennuspalikoiden" hyysääminen, keskittäminen ja kasaaminen on ihmisyyden vastaista rikollista ja siitä on tehtävä loppu. Oikeus elämään on jakamaton ja sitä tulee puolustaa ja siittä huolta ja vastuuta kantaa. Mielestäni on parasta ihmisyyttä, itsemme ja sitä kautta yhteisömme, hallinta ja puolustaminen, hyvän elämän rakentamiseksi. Ongelmat niin isot kuin pienet muotoutuvat pyrkimyksestä hallita muita. Siis olkaamme yhteisöllisiä omissa rajoissamme ja ymmärryksessämme.

Sunnuntaina

Sunnuntaita, polkukaita ruusutarhan lammelle
Sitä luvannut en mut nyt sinne rantaan ikitammelle
kulku käy ei jälkeen näy mikä meitä johtaa
elo eho, motiivi teho, mielessä kirkkaana hohtaa.

Tällainen näkemys tästä!

Tämä julkinen keskustelu rasismista, syrjinnästä ja niin edelleen harmittaa kun siihen ydin asiaan miten nuo muotouvat, miten rakentuvat ei puututa?  Vain seuraukset ovat paheksuttavia jopa rankaistavia.
Mielestäni on niin että planeetta maa on elääksemme, eläjilleen, elämän omistuksessa. Elääksemme tarvitsemme oman "tilamme" reviirin, tullaksemme toimeen ja täyttääksemme tarpeet ja tärkeydet yhteisön yksittäisissä ja yleisissä rajoissa. Elämisen oikeus lienee kiistaton ja siitä seuraten elämään tarvittavan toimeentulon hankkiminen ja rakentaminen. Syrjäytyminen, rotusyrjintä jne johtunee näiden oikeuksien puutteesta, elämän "rakennuspalikoiden" riistosta. Minusta on niin, ja tiedetään, että kun edellytykset hyvän elämän rakentamiseen tarjoutuvat oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti elämä rauhanomaista ja hyvää, eikä sitä tervejärkisesti haluta rikkoa.
Ymmärrän niin että kyseiseen syyllistyy ihmisetön markkinavalta kilpailussaan maailmanvallasta ja hengettömästä mammonasta.

Sinulle isä

En usko, en epäile,
tiedän
olen isäni lapsi

Kiitos elämästä
isä,
isänisä, ukki harmaahapsi.

Kiitos
taatot, taannoiset:
tarinoista, elonohjeista
polkujen kartastoista

Ja anteeksi, isä-
tulevasta en tiedä:
se mielettömyyttämme saattaa
perinteen, perimän, perinnön viedä


Tämän olen kirjoittanut isäin päivänä 2001

Heräsin mietteeseen, EnUnesta.

Heräsin päivän selvään mietteeseen: Maan hallitus ei ole maan ja kansan, vaan Euroopan Unionin, Euroopan eliitin, maailman markkinaeliitin hallitus kilpailussa ja sodassa maailmanvallasta. Mielettömässä, järjettömässä "sodassa", kilpailussa, keskitetään ja kasataan elämän "rakennuspalikoita, leipää" sen luontaisista paikallisista ja kansallisista rakentumis rajoistaan, olosuhteita, ympäristöä ja elämää tuhoten, elämän ulottumattomiin ja sieluttomuuteen, mafiaan.

Näin on minunkin todettava.

Laina kirjailija Veikko Haakanan teoksesta: Puut - niiden humina. Osasta henkilökohtaista.

"Vanha reppu valitteli:
- Miksi et enää minua
vie metsiin, kanna kairaan.
Aitan naulassa nakotan,
kaikki kuukaudet kulutan
tykkänänsä tyhjänpäiten.
Kuksa kuivunut sisällä,
nokipannu on nolona,
kun ei saa purosta vettä
eikä tuoksu tervastuli
niin kuin alati ennen.
Muut reput, mitättömätkin,
tuolla kulkevat kylillä
olutpullo-olkapäillä
taskut täynnä turhuuksia.

- Reppu rukka, rinkka raiska,
parka nokipannuseni.
Ei ole minussa miestä
enää metsiin mennäkseni,
vaaran laitaa vaeltamaan.
Kantaja on kontistunut,
vaeltaja vanhentunut.
Jalka ennen jaksavainen,
ketara kovin keveä
painunut on painavaksi,
ylen raskaaksi ruvennut,
ei jaksa risun ylitse,
kannon yli kumminkana.
Selkä suora on sipissä,
maata kohti kurkottava.
Olkapäissä on pakotus

Rinkka rukka, reppu raiska,
toivo toinen kantajaksi,
Nouse nuoren olkapäille.
Minulle sano hyvästit.
Katson kun metsälle menette.
Kairan kätköön katoatte."

Yön mietteitä!

Elämä on tieten mielekästä kun sen rakennuspalikat, olosuhteet ja ympäristö, on hallinnassa tarvittavassa mitassa, toimeentulon hankintaan, kasvuun ja edistykseen. Elämä vaatii oman tilansa ja on paikallista tarpeiden ja tärkeyksien vaatimissa rajoissa ja rajoissaan hallittavissa tuotettavissa ja puolustettavissa. Kasvun ja kehityksen tulee olla laaja-alaista ja monipuolista, elämää "ruokkivaa" ei kasaavaa, keskittävää ja köyhdyttävää, elämää tuhoavaa.