Viikot vierii näämmä tälläkin vuodella.
Kolmas viikko tammikuulla päätyi synttäreihin, välivuosia tosin mutta kiitos muistaneille! Kirjoittelu jäi vähiin, sattuneesta syystä myös viikolla neljä, oli lekurissa käyntiä ”näön” vuoksi jne. Yksityisellehän heikko näkö joka ei laseilla enään ole korjattavissa riittäisi leikkaukseen pääsyyn mutta kunnalliseen ei ”kuulemma” saa vielä laittaa edes jonoon? Kyllä siinä on kysymysmerkin paikka, jonossakin kun menee puolisen vuotta ja kaihini on nopeasti etenevää sorttia.
Missä tässä on järki? Lääkäri viivyttää lähetteen antoa? Ohjaa yksityiselle? Takaa valtion hoitotakuuta jne. missä potilaan elämäntoimintojen turva.
Lekurissa kävin toisestakin syystä tai oikeammin olin käyttämässä emäntää, kuskina, mutta kun siltä tuntu niin mittautin verenpaineen odotellessa hoitajalla. Mittauksen tulos oli yllättävä ja huolestuttava, hoitaja kääntyi lekurin puoleen joka tarkistus mitattuaan paineet pariin kertaan passitti minut poliklinikalle. No niinhän siinä kävi kun entiselle emännälle, housut pois ja hoitoon, piikki pyllyyn ja parin tunnin tarkkailu, sillä se verenpaine tasoittui.
Illalla sitten mentiin jo linjurilla ja yöjunalla Helsinkiin, dokumentti elokuvien festareille. Tätä kirjoittaessa olemme jo palanneet tänne maailman laelle, aikamme ja avaruutemme hallintaan ja kansakunnan olohuoneeseen.
Ok, meidät on nähty, nostakaa meidät puusta ja antakaa leipää, ei me olla apinoita!
