Täällä Pohjantähden alla.

   Paimion kesäteatterissa 8.7. 2014. Olen lukenut trilogian, nähnyt elokuvana ja nyt teatterina. Olen liikuttunut, totta, jokakerta on koskettanut, mutta teatteri toi sen jollakin tavoin lähemmäs ihmistä. Minua jonka vanhemmat on sen kokeneet ja eläneet, ja joiden kertomukset on elävänä mielessäni. Miten äidinäiti piilotti ukini puulaatikkoon ja istui päälle, ohranain tullessa häntä pidättämään. Ukki pelastui. Teatterin jälkeen, paluumatkalla keskusteltiin rooleista, toinen toistaan paremmista. Aunen rooli oli syystä, erityisen tarkkailun kohde ja ilmineerasi hyvin osaansa. Kiitos Paimiolaisille, ilma suosi, katsomo täyteen myyty, vaikka esitys kertoja on ollut jo kuinka. Varmasti on edelleen suosittelemme. Todettiin yksimielisesti ja puisevista penkeistä huolimatta, että parempaa kesäillan viettoa tämä on kuin istua laiskanlinnassa katsoen TV:tä.