Vaihtoehto.

Olen välirauhan aikaan syntyneenä ja ajan historiaan mielestäni tarkoin perehtyneenä seurannut Euroopan Unionin syntyä ja ymmärrän sen jatkumona toisen maailmansodan valtataistelulle maailmantaloudesta.
Sodan päättyminen ei suinkaan päättänyt talouden taistelua vallasta Eurooppassakaan vaan vahvisti rahatalouden, kansan riistoa suhteellisesti, näin ymmärrän.

Tosin eliitin ja pääoman johtama talouskisa piti tehdä peitellymmin ja salaten, tarvittiinhan valtion kautta kansan tuki toimille. Eurooppa jäi jalkoihin, voittaja valtiohin nähden ja jakaantui sodan seurauksena.

Suurvaltojen keskinäinen kilpailu johti Euroooppaa, toisaalta sotilaallisesti alistettuna ja toisaalta niiden avustuksella. Eurooppa nousi ja Euroopan Unionin onnistui nousta vallan keskiöön.

Keskittämisen ja kasaamisen, jatkuvan kasvun politiikka, ajaa näitä suurvaltoja alueellisiin valtauksiin "ainoana keinona" talouden kasvun tuotossa. Tosi asiassa nykyinen politiikka tuhoaa ja rajaa elämää.

Toistan, elämä on otettava haltuun ja tuotannon, elämän rakentumisen, levittäydyttävä lähemmäs ihmisyyttä ja paikallisia tasoja. Nykytietämys ja pienimuotoinen tekniikka hyödynnettynä mahdollistaa tämän. Näin elämän rakentaminen työllistää ja mahdollistaa hyvinvoinnin ja arvostuksen kansan keskuudessa.