Olennaista tässä maailmaa vallitsevassa kaaoksessa, Suomea koskien, on että hallinnot 1980 luvun puolenvälin tienoilla lähtivät kilpailuun keskittyvästä ja kasaantuvasta maailmantaloudesta, vaikka tuolloin jo oli tiedostettu, tuotantokeskittymien uhka, rauhalliselle ja turvalliselle elämälle, luonnollisissa rajoissa, ympäristössä ja olosuhteissa.
Suomen menestykseen hetkeksi johtanut ajan ymmärrys ja itsenäisyys ”leivän” tuotannossa johti arvostukseen ja työmme kunnioitukseen maailmalla.
Viestimet eivät paljoakaan näillä saavutuksilla hehkutelleet syystä että ihmistä lähelle tuleva tuotantotapa madalsi niiden riisto- ja valtaoikeudet.
Uhkaa muodostui suuryrityksille, ylikansallisille omistuksille ja vallalle koska niiden tuotannolle kysyntä maassamme huomattavasti heikkeni. Ja vastaavaa kehitystä tapahtui elon kalvolla kautta maailman.
Edellä kirjoitetun ymmärrän olevan syynä, aiheena, harjoitettuun järjettömään politiikkaan ja politiikan sotkuihin arjessa, kuin myös Suomen köyhtymiseen niin henkisesti kuin materiaalisesti.
Tuon maamme hallitus ja eduskunta edelleen (näkevät?) menestyksekkäänä yhteisöllisyytenä
Suunnan on muututtava elämän rakentaminen, elo ja ilo ovat paikallista ja omissa käsissämme sekä päätäntä käsivarren mitassa toimistamme. Ei hallita muita hallitaan itsemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti