Otsikoissa on ollut tutkimus joka kertoo opiskelu väsymyksestä teini-ikäisten keskuudessa. Mietin omaa ja ikäisteni opiskeluaikaa 1950 - 1960 luvulla. Elämä oli tuolloin toivoa ja mahdollisuuksia täynnä ja elämä, aikuistuminen antoi varmuudella avaimet käteen rakentaa oma elämä. Ja ken malttoi
opiskella hänelle elämä hymyili ikään kuin tasoa ylempänä. Työtä tehtiin ja opiskeltiin rintarinnan elämän eteen. Nyt on toisin, elämme putkessa, jossa synkkyys hämärtää tulevan. Elämän eteen, tuomaan kehitystä, tekniikkaa, osaamista, jne. rajataan pois opiskelijoiden mahdollisuuksista. Tässä lienee osa syy väsymykseen. Keskittäminen, kasaaminen ja köyhdyttäminen, Baabelin torneihin ja pyramideihin ei elämää rikastuta eikä avarra. Loppu elämän rajaamiselle. Elämä ja ihmisyys on käsissämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti