Yöttömyydestä heräilyä!

Pilvistä klo on 20 minuuttia vaille 7 tätä aloittaessani, ei tuule ja ei täällä kylmäkään ole.
Meillä on sattuneesta syystä menossa varsin kiihkeä keskustelu, esim. puolustuksen riittämättömyydestä. Mielestäni riittävä aseellinen puolustus on utopiaa tässä ajassa, varsinkin kansallisille, itsenäisyytensä menettäneille maille, kuten Suomi. Itsenäisyyteen ja ihmisyyteen, siinä on toivoa, hidastaa, järkiytyä, alkaneessa kaaoksessa.
Edelleen vetoan että elämän "rakennuspuita" ei kasattaisi ja keskitettäisi pyramidiksi, valtavaksi kokoksi, maailmanpaloon, itsenäisinä elämän rakentajina, yhteisöinä meillä on mahdollisuus.
Näin ymmärrän.

Meneillään on maailman laajuinen usko, yks yhteen, toinen toiseen ja kolmas neljänteen ismiin, ateismiin, islamismiin jne.

Ymmärretään itsemme, hallitaan itsemme ja toimitaan vain todeksi varmistuneen perustalta. Työmme, tuntomme, ymmärryksen, ympäristön ja olosuhteiden rajoissa.

Itsenäisesti.