Hei minulla ollut vaikeuksia kirjautua blogiin, en tiedä onnistunko nytkään. Mutta kirjoitanpa kuiten. On ollut aivan ansaitsemattoman suurta, (ajatusviiva, pitkä) yhtä juhlaa tämä loma.
Niin vain jäänyt tämä elämän viime metreille, olen oppinut elämästä enemmän kuin koskaan ja ihmettelen miten olen selvinnyt, miten elämä on kannatellut, olemme onnekkaita.
No elämä ei kannattele loputtomiin ihmistä ellei ihmisyys ymmärrä elämää ja elämän turvaamista.
Väite on esitetty, planeetan tuho ei ole vältettävissä, hidastaa ja jarruttaa sitä voidaan ymmärtämällä elämää, havahtumalla tähän, ihmisyyteen.
Kasvun aikuisuuteen ja itsensä hallintaan soisi nopeutuvan on pelottavaa millä tarmolla, hallitsemattomuudella pyritään hallitsemaan muita, itseä hallitsematta.
Tämä meillä ja maailmalla käytävään keskusteluun, kaaokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti