Elämä = työ, hyö ja myö, viimiseen pronomiiniin?

Työtä tehdään elämän ylläpitämiseksi, toimeentulon turvaksi, viihteeksi, siis hyvän elämän, ihmisyyden rakentamiseksi, eikä päinvastoin. Ei elämää voi kasata, keskittää ja riistää, se on rikos ihmisyyttä vastaan. Pahoinvointi ja ongelmat ajassamme on seurausta noiden arvojen menetyksestä, saavutetun kuihtuvan, "lottovoiton" huumassa. Jo viime vuosituhannella kävi selväksi tekniikan kehittyvän entistä pienimuotoisemmaksi, mahdollistaen lähes kaiken elämässä tarvittavan tuottamiseen lähellä ihmistä, turvallisesti ja ympäristöstä huolehtien. Vastuun, hallinnan, kasvatuksen ja ilon elämän rakentamisessa pitää olla työn ja tuotannon, elämän, rakentumisen rajoissa. Sen ei tule olla muiden kuin itsemme, aikuisen, terveen ihmisyyden. Sen ei tule olla myyntituote, sen ei tule olla markkinoiden kasattavaa pääomaa, kapitaalia.  Se että näin on, se on vaistonvaraisestikin tajuttavissa ja siittä hätäännys, epätoivo, näköalattomuus ja ihmisyyden rikkomukset kaikkinensa, niin isot kuin pienet, mielestäni juontuu.Kun hyvän elämän rakentamisen mahdollisuudet ovat todellisia ja elämän rakennuspalikat on ihmisyyden käsissä, ei terve aikuinen ihminen elämäänsä tärvää, eikä kriminalisoi.