Vaikka tässä nyt iän myötä on jonkunmoisen mielenrauhan ja ymmärryksen maailmanmenoa kohtaan saavuttanut, niin yhä närästää vanhusta seuraava: Nimittäin ”kasvatukselliset” ”kannustavat” väittämät kuten esim. Kun vain tahtoo ja uskoo voi vaikka lentää,,,, kyllä, kyllä, mutta ei jätetä kertomatta että laskeutumiseen tarvitaankin jo tietoa, taitoa ja osaamista, opiskelua. Tiedossamme on että ”uskossa katukiveys” on vienyt usean nuoren jos kohta vanhemmankin hengen. Kun aika ajoin tässä tietämyksen ja ymmärryksen vähättelystä seuraa ahdinkoa ja ajaudutaan syvemmälle tummille vesille väittämillä, kuten esim. Usko on viisautta, tieto ei. ja että kirjanoppineisuus ei ole viisautta.
Tähän sanoisin että tietysti kirjan voi ”oppia” ymmärtämättä lukemaansa, mutta luetun ymmärtäminen on viisautta ja laajentaa ymmärrystämme. Huomautan vielä että elämästä ja elämässä kirjoitettua on kaikki teksti ja viestintä ihmisten välisessä ymmärryksessä.
Joten viisastuminen lienee ihmisyyteen kasvamista. Eläimellisyys on enempi vaistonvaraista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti