Taas viikko uus se on jo kuus, vuotta 2008 ja toista kuuta.
jatke ed.viikon kirj.
Investoinneista ulkomaille syntyi valuutta vaje kotimarkkinoilla, se täytettiin jakelemalla avokätisesti valuutta luottoja kotimaan keskittämisen, kasaamisen ja kilpailukyvyn kohottamisen tarpeeseen. Pirstaloitumisesta piti tehdä loppu, oli hoppu, kuten G-7 ryhmä 1985 totesi, tai oikeammin kyseisten maiden valtiovarainministerit, markkina- teollisuus eliitin ohjauksessa.
Alettiin varautua Euroopan Unioniin liittoutumiseen ja sitä kautta ”avautuviin” valtaisiin markkinoihin ja ”suurempiin tuotantoyksiköihin”. Kilpailevien maiden kyky ja tahto menetellä täysin samoin jätettiin täysin huomiotta ja se mitä seuraisi.
Seuranneen luovuuden ja toiveikkuuden latistumisen kautta tuotanto kuten ihmisetkin edelleen koneellistui ja tylsistyi.
Tylsistyminen oli havaittavissa viestinnässä mm. siten että massatuotanto ja yksipuolistuminen, kapea-alaistuminen nähtiin ja sitä viestittiin niin tv:ssä, radiossa kuin lehdistössäkin rikastumisena. Vaikkakin nähtiin tuosta ihannoinnista seuraavan pieni ja keskisuurten yritysten alasajoa, määrä lienee lamavuosilta 140 tuhatta. Näitä ”pirstaleita,” räjähdyksen omaisesti syntyneitä yrityksiä ajettiin alas keskittyvän ja kasaavan maailman markkinamafian eduksi, täysin tietoisesti.
Näin olen kokenut ja ymmärtänyt. Valtioneuvoston kanslian yhteenveto globalisaatiosta 20 vuoden ajalta, n.300 sivua vahvistaa ja varmistaa mielestäni käsityksen.
Hei, viikolle seitsemän,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti