Eka viikko 2008

Niinpä se on vuosi vierähtänyt ja uusi alullaan. Kävi niin että tekstejä kertyi kulunneen vuoden aikana näämmä 52 eli keskimääräisesti 1 per/viikko ja se lienee hyvä tavoite tällekkin vuodelle, siihen pyrin. Kirjoittamista ja lukemista on viime aikoina haitannut alkava kaihi ja sen vuoksi lasit tuli uusia, mutta näillä varmaan pärjää tulevaan leikkaukseen. Pari kirjaa on tullut luettua nyt melko kepeesti, niin kuin ennen, silloin uutena, sinisilmäisenä. Nyt siis on silmätkin harmaantuneet. Tyttäreltäni sain tuon Da Vinci -koodin luettavaksi ja sehän meni yhtä kyytiä. Joskus on tullut sanottua, tai kuullut sanottavan että kaikki maailman viisaudet kuin tyhmyydetkin on varmaankin tulleet tavalla tai toisella historian mitassa esitetyksi, vaan onko ne tulleet ymmärretyksi ihmisyyden eduksi lienee tärkein kysymys. Kirjoittipa kirjailija mitä tahansa niin se on hänen kokemustaan, näkemystään, tai mielekuvitustaan, tasoaan tästä todellisuudesta. perustuen elettyyn elämään ympäristöön, olosuhteisiin. Mainitussa kirjassa tuodaan esiin ettei elämän merkitys, jumaluus ole yksin urospuolista kuten uskotellaan vaan ehken enempikin naaraspuolista varsinkin aikojen alusta ajatellen. Mutta tuohon liittyen ja uudenvuoden alkuun runo Äidille, kirjoitettu naisten päivien aikaan toukokuussa 1994 Turussa ja kuuluu seuraavasti: Mitäpä on suku ihmisen / mamman, äidin, lämpöä vailla / maho manner hyisten pakkasten / avaruuden ankeilla mailla / Mitäpä on suku ihmisen / ilman äitien tuntoa herkkää / usva kalsea kuiden kaltainen / tähti tarhan tummuutta pelkkää / Mitäpä on suku ihmisen / äidin rakkautta, / lapsia vailla / maa mahlaton kallio paanteinen / näin ymmärrän äiti tänään sen / ja kruunaan elämän lailla. Hyvää uutta vuotta lukijoille!