23.1.21

Rujo runo

 Hätä ei lue, ei jaa, oikeutta lakia

eikä lakia ihmisen, ihmisyyden takia

vaan vallan, voiman, halusta

on kasvanut sen tahto jalusta 

Siis osoitusta on se vallan käytöstä

oikeudenmukaisuuden esitystä näytöstä

milloin mielivaltaa, silkkaa uhkaa

joka ihmisyyden, ymmärryksen poltaa, tuhkaa


Ymmärrys ylempi on ihmisellä

aina sataprosentinen ketjun viimeisellä

lapsen syntymässä, elämän saatossa

viisaudeks jos vasta vanhuksessa taatossa

Siis se ymmärrys ylempi, viisaus suuri

ihmisen isän, historian, kehityksen juuri


Se meillä kaikilla on sitä kuunnella passaa

eikä määrättömyys enää mieltämme rassaa

kyllä ihmisyys kuitenkin ihmisten joukossa

aika ajoin on kahleissa syvällä loukossa

totuus, ymmärrys, siteissä pimeässä

niin kuin tänään ajassamme tässä


kirjoitin, vaan eihän tässä mitään uutta

totuus vallan vankureissa sanoitta ja suutta

vähinkin on valjaissa sekä kuolaimissa

missä istuu valta valheen itse ohjaimissa

Niin kauan ollaan apinoita yrttitarhan puissa

kun ymmärämme tämän vain vieraissa ja muissa


Vaan jos puusta alas tulla minäkin jo hoksaan

toivon etten hirttyisi tähän alimmaiseen oksaan

 

Teuvo Hämäläinen Aska

Tämä siis kirjoitettu viime vuosituhannen puolella ja julkaistu joko Sompiossa tqi Lapin kansassa.  

PS Ei sellaisia vapauksia ja oikeutuksia tule kenellekään suoda, eikä sellaisia rajoja ja rajoitteita tule poistaa, joiden seurauksena kansat köyhtyy ja estyy oman toimeentulonsa ja elämänsä rakentamisessa.

Sellainen johtaa kilpailuun ihmisyyden murskaamiseksi niin yksilö- kuin yhteisötasollakin. 

Ei kommentteja: