Eliitin elättäminen faaraoiden aikaan "edellytti"? oli väkivaltaista orjuutta.
Sittemmin eliitin elättäminen "edellytti"? maaorjuutta. Sitten eliitin elättäminen "edellytti"? teollistumista. Ennen siis eliitin elättäminen oli elinikäistä, sitten 12 tuntista, 8 tuntista ja nyt kehittynein tuotantovälinein ja tekniikoin digitalisaation ansiosta 6 tunnin työpäivällä ja 30 tunnin työ viikolla on mahdollista tuottaa hyvä elämä ja hygienia kansalaisille ympäri planeetan.
🤠
🏟️
blogi.
Ja sitten oman elinkaareni mitassa, synnyin välirauhan aikaan "evakkorekeen" 1941 Savossa.
Joten ensimmäiset muistikuvani liittyvät sodan päättymiseen, mutta tuohon edelliseen liittyen omaan mieleeni karttunut historia on seuraava: Kansakoulun aloittaminen 1948 rahakkaan pitäjän, kaupungin liepeillä, pikkukylässä joen rannalla. Kylän kauppiaalla oli auto, mutta enimmäkseen liikuttiin rautateitse, hevoskyydillä, polkupyörillä ja jaloin. Kesät kului maa töissä, harvennus hommia, juures mailla. Istutuksia jne. Kymmenvuotiaana sitä jo oltiin hevosen ohjaksissa sokerijuurikkaita juna asemalle kuskaamassa tai haraamassa heiniä pellolla. Teollistumisen alku kylällä näkyi siinä että jokirannasta lapioitiin savea saviruukkuvalimon tarpeisiin ja se kuivattiin, jauhettiin koneellisesti murskaimella, sekä säkitettiin kuljetukseen. Pitäjän keskustassa oli vajaan kilometrin mittainen betonitie, jossa oli mukava pyöräillä ja sinne pyöräiltiin usean kilometrin päästä iloitsemaan mahdollisuudesta. Autoilu ei juuri häirinnyt harrastusta. Jokirannassa oli vesivoimalla pyörivä kartanon mylly jossa viljat jauhettiin. Mylly padon altaassa oli hyvä uimapaikka jossa uimakoulukin pidettiin ja opin uimaan.
Noina aikoina sodan jälkeen työväestön kunnioitus ja lasten arvostus eteni isosti ja jotenkin sen aisti kansakouluikäinen poikakin, kuten minä.
------------------------------------------------------------
Jatkoa seuraa myöhemmin. Yritän tässä perustella omakohtaisella kokemuksella elämän rakentamisen suunnan muutoksen tarpeellisuutta ja siinä mielessä edellä oleva ja jäljellä tuleva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti