Tämä tarina (vuodelta 2000) on tosi.

Oma kehu haisee ja useimmin vielä niin että mitä "matalajalkaisempi" ja ovelampi "otus" sitä korkeamman kannon nokkaan se pyrkii kakkimaan, oman korkea-arvoisuutensa todistaakseen.


Olin pihapiirissä sahannut männyn pitkään kantoon lintukodon jalaksi ja emäntä siihen laittoi ison köntsän poronkuuta pöntön katolle, kun ei kotoon mahtunut, lintujen nokittavaksi. Niin eikö vain kettu kehno sen eräänä yönä käpälöinyt kuonoonsa ja paskonut päälle päätteeksi kodon katolle.
Tekipä sen vielä toistamiseen repien rikki kodon katon, kun "kuu" kumotti nyt lintulaudan sisältä, muka kelmiltä kehitettynä.


No eipä siinä mitään uutta ja tästähän on turhaa etsiä mitään merkityksiä ja yhteyksiä nykypäivään, kettu  siinä vaan toteutti luovuuttaan, täytti tarpeensa ja todisti tärkeytensä.


Mutta muutoinhan luovuus ja tarinat luovuudesta lienee olleet "vallassa" ja merkittävässä asemassa aikoina entisinä jolloin kirjoitustaitoa ei ollut käytettävissä, "lukutaito" kyllä.
Elettiin metsästys ja keräilytalouden aikaa, jolloin geeni ja DNA tason 100%:n historia, tiedosto, kartasto, ymmärrys ja vaisto, ohjaili elämän tapaa ja kuvaili ympäristöä, olosuhteita.


Kaikkien aistien tuli olla äärimmäisen valppaana sillä niiden perustalta tuli muodostaa mahdollisemman tarkka kuva, arvio, todellisuudesta ja arvioida omat mahdollisuutensa niiden suhteen.


Yhteisöllinen tärkeys lienee rakentunut pääsääntöisesti tuon yksilöllisen luovuuden perustalle. Pyynti, välineet ja keinot kehittyivät ymmärrettävistä syistä ja helpoimmin saalistettavia saatiin kiinni elävinä, alettiin varastoida, aidata, paimentaa ja laiduntaa.


Suotuisissa olosuhteissa, rantamailla tämä lienee suonut mahdollisuudet kylläiseen elämään ja paikallistumiseen. Lannoittuneet ja samalla siementyneet "laidunalueet" helpottivat keräilypuolta pukkaamalla ravinne rikkaita kasveja elinkenttään, "asuinympäristöön" ja johti edelleen maanviljelyn "keksimiseen".


Näin "vallalla" ollut luovuus, johtavana elämäntapana, johti menestykseen ja "laadukkaaseen elämään" Yhteisöllisempi elämä tiivistyi ja samalla laajeni ja antoi aikaa kulttuurin muotoutumiselle, tehtävien toimien määrälliseen kasvuun ja "ammattien eriytymiseen".


Muotoutunut, uuteen suuntautuva, järjestyvä, elämä vaati suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä ajattelussa. "Kirjanpito, tilastointi, ilmasto-olosuhteiden ennakointi tarve, ajanlasku, yleensäkin toimien  ajankohtaistaminen, kaikissa merkityksissään, johti tarvittavien taitojen "syntyyn" kehittymiseen ja aikaa myöden näitä taitoja opettavaan järjestelmään, oppilaitokseen. Tunnetuin lienee historiassa Roomalaisten akatemia.


Toinen "edistyksellinen?" mutta pinnallisempi ja sitä kautta väärinymmärryksiin ja ongelmiin johtanut käyttäytymismalli "elämäntapa" on luovuuden rinnalla kulkenut, tarinointiin pohjaava "apinointi" joka vahvistetusti kietoutuneena yhteiskunnan auktoriteettiuskoisuuteen ja "kirjanoppineisiin" sai mahdollisuutensa väkivaltaisesti ja epärehellisin keinoin nousta valtaan.


Näin käsitteeseen "apinointi" liittyy tässä tiedon epärehellinen omaaminen "oikeaoppisuus". Luovuuteen taas tiedon omaksuminen ja ymmärtäminen sekä väärinymmärryksen mahdollisuuden tunnustaminen aidosti, itseään pettämättä.


Näin ymmärtäen "apinointi" on vallalla planeetallamme ja porrastettu päätäntä etäisyyksissä luovuuden suhteen.