Vaatimus lyhyemmästä työajasta!

Tarvittava tuotanto, elämän ja elintason ylläpitoon on ajassamme mahdollista tuottaa 6 tunnin työpäivissä ja 30 tunnin työviikoin. Käy, kuten kävi siirryttäessä 12 tunnin työpäivistä 8 tunnin työpäiviin ja sittemmin 5 päiväiseen työviikkoon. Elämän laatu ja tuottavuus parani.
Tuotantovälineet ovat entistä ympäristöystävällisempiä, entistä vähemmän energiaa kuluttavia, entistä pidemmälle automatisoituja, robotisoituja ja siten entistä enemmän tietokone ohjailtuja, tarviten siten vain huoltoa ja valvontaa. Joten tuotanto on pienimuotoisempana tuotavissa lähemmäs yhteisöä ja paikallista elämää, paikallisia tarpeita ja tärkeyksiä vastaavaksi. Nykyinen markkinatalouden tapa (kiky) keskittää ja kasata tuotantoa, on johtanut markkina- alueiden valtauksiin, sotiin, köyhtymiseen ja tuhoavaan elinmahdollisuuksia kaventavaan käytäntöön.


Siirtyminen tarpeen mukaiseen lyhempään työaikaan on ratkaisu työttömien työllistymiseen, antaen mahdollisuuden hyvän elämän rakentamiseen. Lyhempi työaika on ratkaisu myös liiketilojen ja tuotantolaitosten tehokkaampaan käyttöön. Ajattelen tässä esim. aukiolo aikoja ja niiden keskittämistä, sovittamista tarpeen mukaiseen tuotantoon, alalla kuin alalla. Kahdella päivä vuorolla tuotantoaika nostettavissa, esim. 12 tuntiin, vuoroja voidaan limittää ruuhkiin jne. Iltavuorot ajattelen säädettäväksi ammatti- ja työnantaja järjestöjen toimesta klo 18:00 - 24:00 ja nelivuorotyössä yövuoro kello 24:stä aamu 6:en, asian mukaisin korvauksin tietysti.


Oman lukunsa ansaitsee tietysti työn ja tuotannon laaja-alaistuminen paikallisille tasoille lähemmäs ihmistä ja ihmisyyttä, autioitumisen päätyessä ihmisten saadessa elämän syrjästä kiinni. Kenkään ei varmasti halua pilata oman elämänsä "rakentamismahdollisuuksia" ja siten myös rikollisuus hellittää.
Meidän on pidettävä kaksin käsin kiinni oikeuden mukaisen elämän rakentamisesta ja tulevaisuudesta lapsillemme. Koska tuotanto näin tehostuu ansiotaso tulee säilyttää nykyisen ansiotason mukaisena jopa nostaa jotta ostokyky säilyy ja jakautuu sinne missä siitä tänä päivänä on puute.