Kaikkea omitaan, sitoutetaan, ajatuksista alkaen.

   Mietin tätä omistamisen maailmaa ja mitä se on tuonut tullessaan, sotaa, sotaa, sotaa.

Maailma on taantunut omistamisen myötä, Aikanaan kansat ymmärsivät että maata ei ihminenkään     voi omistaa, enintään hallita elämisenoikeutenaan, itsensä hallitsevana, elinaikansa toimeentulon turvaksi, yhteisönsä rajoissa.

Tehtävä on olosuhteiden, ympäristön, työn ja toimen vaikutusten ulottuvuudessa hallita ja puolustaa elämisen oikeutta.

Elämää ei voi mielestäni omistaa, sen paremmin kuin maatakaan, elämä tulee elää, hallita ja puolustaa elämisen oikeutta sekä kasvaa ja kasvattaa itsensä itsenäisyyteen ja vastuulliseen yhteisön rakentamiseen ihmisten toimien mitassa, hallitsevaksi yhteisöksi rajoissaan.