4.7.13

Rujo runo

Hätä ei lue, ei jaa, oikeutta lakia,
eikä lakia ihmisen, ihmisyyden takia
vaan vallan, voiman halusta
on kasvanut sen tahto jalusta

Siis osoitusta on se vallan käytöstä
oikeudenmukaisuuden esitystä, näytöstä
milloin mielivaltaa, silkkaa uhkaa
joka ihmisyyden, ymmärryksen, polttaa, tuhkaa

Ymmärrys ylempi on ihmisellä
aina sataprosenttinen ketjun viimeisellä
lapsen syntymässä, elämän saatossa
viisaudeks jos vasta vanhuksessa, taatossa

Siis se ymmärrys ylempi, viisaus suuri
ihmisen isän, historian, kehityksen juuri
se meillä kaikilla, sitä kuunnella passaa
eikä määrättömyys enää mieltämme rassaa

Kyllä ihmisyys kuitenkin, ihmisten joukossa
aika ajoin on kahleissa, syvällä loukossa
totuus, ymmärrys, siteissä pimeässä
niinkuin tänään ajassamee tässä

Kirjoitin, vaan eihän tässä mitään uutta
totuus vallanvankkureissa sanoitta ja suutta
vähinkin on valjaissa, sekä kuolaimissa
missä istuu valta valheen itse ohjaimissa

Niin kauan ollaan apinoita yrttitarhan puissa
kun ymmärrämme tämän vain vieraissa ja muissa
vaan jos puusta alas tulla minäkin jo hoksaan
toivon etten hirttyis tähän alimmaiseen oksaan

Tämän olen kirjoittanut syksyllä 1999


1 kommentti:

Yhteisöllisyys kirjoitti...

Kommentina olen vielä tuolloin kirjoittanut että:
Ei sellaisia vapauksia ja oikeuksia tule kenellekkään suoda, eikä sellaisia rajoja ja rajoitteita tule poistaa, joiden seurauksena kansat köyhtyy ja estyy oman toimeentulonsa ja elämänsä rakentamisessa. Sellainen johtaa kilpailuun ihmisyyden murskaamiseksi, niin yksilö- kuin yhteisötasollakin.