Olen tuossa Souvareiden biisiä kelannu edestakas ja miettiny sitä samalla kun lauleskellu sitä karaoke kisaa varten. Siinhän puhutaan suurkaupungin kaduista että nekin alkaa ja päättyy jonnekkin, eiffeltornista tuntureista jne.
Ihmisten liikkeistä symbolisesti niissä. Näkökulmat on ylhäältä alas ja avarat mutta tavallaan suppeat, kapeat. Minä ajattelin miten tuohon biisiin lisäisi vielä yhden, mielestäni avaruuden, näkökulman, kuvan ihmisestä seisomassa laaksossa jalat maassa katselemassa laaksoa ympäröiville rinteille nähden kokonaisuuden, ihmisen itsensä suurena elämän rakentajana. Sanoissa on syvyyttä kun niitä pysähtyy miettimään, mutta tälläistä nyt tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti