Pienestä se lähtee, kun munasolun ja siittiösolun yhdentymisestä, näin on nattaset ja nännipihat. Yhdestä se riippuu ja toisesta käy sisään. Elämä rakentuu pienistä ja aikuistuu jos on aikuistuakseen nattasia näpelöiden ja näperrellen. Jotain suurta syntyy, kasvaa, aikuistuu ja järkevöityy vanhetessaan. Haurastuu ja madaltuu tehden tilaa tulevalle, rikastettuaan ja rakastettuaan tulevaa. Mitään suurta ei siis ole lähtökohdaksi, vaan kaikki rakentuu pienestä ja niin tulee olla. Sitä ei pidä estää, sille ei pidä rakentaa muureja. Elämää ei pidä keskittää, kasata ja tuhota, elämän tulee hallita ja siihen lapsensa kasvaa. Kaivostoiminta, niin kuin kaikki muukin, alkaa pienestä rakentuen, ei muuta kun hakku käteen ja tunturin kupeeseen tai vaskaamaan.
Palkeet puhaltamaan "yhteenhiileen" ja pajavasara kilkkaamaan alasimelle. Kyllä siitä suurta syntyy tai sitten ei, mutta yhtä kaikki, näin elämä rakentuu ja näpräämistä riittää. Näin se ymmärtääkseni menee, kierto on aina yhden suuntaista ja paikallisesti rakentuvaa ympäri globaalin maailman. Työ, tuotanto ja toiminta on elämää ja luo toimeentulon, sen pitää olla tekijäinsä hallinassa omassa ympäristössään ja mahdollisuuksiensa rajoissa globaalisti.
1 kommentti:
Kysymykseen onko?
On. Tämä on vastaus Sompion lukijan kirjoitukseen otsikolla: Irti näpertelystä.
Lähetä kommentti