Aska, Kotikyläni

   Pyydän sinua nyt kuvittelemaan eteesi pienen kylän. Kuvittele halkeileva asfaltti ja metsissä poukkoilevat hiekkatiet. Missään ei ole mitään mutta kaikkialla on elämää. Hiljalleen lainehtivan joen ranta on suojainen ja rauhaisa ja vihonviimeisimmässäkin metsän kolkassa on asuintaloja. Pysähdy siis hetkeksi ja kuvittele tämä.

   Lapsuuteni metsän siimeksessä oli paras lapsuus, josta olisin voinut haaveilla. En tuntenut paljon ikäisiäni lapsia, joten ystävystyin lähinnä vanhusten kanssa. Heistä olen saanut elinikäisiä ystäviä. Pienenä rakastin erästä puroa, jota kutsuin Mustaksi mereksi. Palaan sinne yhä joka kevät katsomaan miten puro solinallaan tuo kevään mukanaan.

   Olin kasvattanut juureni niin syvälle rakkaan kyläni maaperään, että hetkellinen muutto tuntui ruoskaniskulta sydämmessä.  Palattuani juurilleni kesällä 2010 opin ymmärtämään, mitä merkitsee sana koti. Rakastan kylän yhteisiä lauluiltoja, onkikisoja ja syystoreja. Siellä tunnen yhteisöllisyyttä, jota en muualla tunne.

   Vasta viime kesänä näin kotikyläni siinä valossa, jossa näen sen nyt. Opin arvostamaan jokaista murtumaa ja linnunpesää puussa. Joka ikistä hiekkatietä pitkin pääsee aina kotiin. Rakastan tätä maata ja ennenkaikkea kotikylääni. Jos on olemassa paikka johon aina palaan, se on Aska. Sotkekaa kyltti mutta ette sotke sydäntäni. Aska on paikkani. Ja jos on joku ranta, jonka vesi on minulle tuttu, se on piilopaikkani koivujen katveessa, luontoäidin sylissä.

   Kun aurinko häviää horisonttiin metsän taakse, suljen silmäni ja ajattelen kotiani. Mielessäni soi laulu, jonka sanat tuovat kodin aina lähelleni:

   Around my hometown, memories are fresh. Around my hometown, the people I've met are the wonders of my word. (Adele, Hometown Glory)


                                                                                    Heta Uimaniemi
                                                                                    Aleksanteri Kenan koulu, 7D