Omavaltaisuus, omahyväisyys?
Otsikon ongelmien kehityksen ja tutkinnan taustaksi ja lähtökohdaksi toistan kuulemani repliikin: Äidin pieni karvapää ime, ime, ime, AIJ!, älä pure perkele! Ja toisen: Isä perkele nosta minut ylös! kuvaamaan omavaltaisuuteen johtavia kasvuolosuhteita lapsuudessa. Ongelmaisessa ajassa, vanhemmissa, olosuhteissa ja ympäristössä, hellyyttä, ravintoa ja ymmärrystä riitti niukasti, nälkää sitäkin enemmän, ahnauden runsaudessa aiheuttamaan välinpitämättömyyteen asti. Omavaltaisuus, omahyväisyys ja ”riisto” turvasivat, milloin turvasivat, kylläisen vatsan, vanhempien ongelmaiset tarpeet ja tärkeydet, sekä lapselle elämän ”rakentamisen” mallin. Malli johti lapsen sittemmin sijais- ja hoitokoteihin missä epäonnistuneet valinnat ja hoitosuhteet vain voimistivat omavaltaisuutta ja omahyväisyyttä. Luottamuksen palautuminen yhteisöllisyyteen on lähes kaaoksen tilassa olevassa maailmassa kyseenalaista ja hupenevia voimavaroja raastavaa puuhaa. Itsenäiseen, turvalliseen, vastuulliseen aikuisuuteen sekä yhteisöllisyyteen kasvaminen tuo onnekkaan tulevaisuuden tullessaan. Näin se on! Itsenäisyys, itsemme hallinta on paras tae hyvinvoinnille tulevassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti