Matkalla pohjoisessa 6/2010
Siittä on mieleni hyvä ja itsetuntoni kohennu, kun olen itseni hillinny ja hallinnu, ajassa ahneuteen ahdistavassa.
Muuten taannoin autoillessa pojanpoikaa tapaamaan, radiosta välittyi sanonta:
” Lapissa on sitä jotakin.” Emäntä, iäti uteliaana tinkaamaan että mitä se on? Se jotakin.
Tätä tuumailimma - jos kohta muutakin, mutta tämän kirjasin.
Ihmiset, rikas, kaunis luonto, aitous, rehellisyys, nämä nousi esiin.
Eli elämän juuret, elämän läheisyys, ne kiehtovat kulkijaa, matkaajaa, ja ne ovat aistittavissa, vielä!
Ne voi tuta ihminen, ken syventyy ajattelemaan.
Valitettavasti? - Laji homo sapiens on hupenemassa olemattomiin ja ihmisyyden pelastamiseksi olisi ryhdyttävä välittömiin toimiin.
teuvo, sirpa ja joona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti