Sanonta ken kuritta kasvaa, hän kunniatta kuolee, pitänee paikkansa, ainakin jos ymmärtää kurilla nimenomaan itsekuria ja kasvamista aikuisuuteen, ihmisyyteen ja vastuuseen. Vallassa on nyt kuriton sukupolvi joka sysää vastuuta aina ylemmälle taholle ja itsensä ulottumattomiin ja vetäytyy puolustelemaan itseään pyramidin taakse kuin kamelin ajajat riukupaskalle. Näin ympäripyöreästi ”globaalisti” ajatellen sanottuna. No joo, enpä tuosta tuon enempää, olenpa sitten aikuistunut tai en, ymmärrän että elämän rakentamisessa ollaan menossa todella vika suuntaan. Ajatellaanpa vaikka tätä maailmaantulon tapahtumaa lähtökohtana kotisynnytys kätilön ja läheisten avustuksella. Oli muuten tavanomaista syntymäni aikoihin (1941) ja vuosikymmeniä siitä eteenkin käsin.
Tässä ajassa tekniikkaa, koulutettua henkilöä jne. on mahdollista saada tarvittaessa paikalle kaukaisemmankin kodin turvalliseen ympäristöön ja elämän tuottamiseen. Mutta toisin tupelletaan, vieraannutetaan ihmiset elämästä, ja tekniikkaa, kuljetuspalvelua, sovelletaan tarpeettomasti ”tässäkin” tuotannon laitostamiseen suuryksikköön.
Samaa mielettömyyttä on nämä kuntaliittymät, jotka pienemmälläkin itsenäisellä pohdinnalla on mielettömyyksiksi ymmärrettävissä. Kuntalaisten ymmärrystä hämmennetään markkinaviestinten vallalla ja voimalla, sieltä ihmisyys ja vastuullisuus on tiessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti