Viikko 30
21–27.7.08
Aiemmin kirjoitellun tueksi tai sitten ei!
Näkemykset tulevasta jo 70 – 80 lukujen taitteessa oli entistä yksilöidympi tuotanto, jonka tuotanto- ja viestintävälineiden kehitys, niin määrän kuin muodon suhteen, mahdollistaisi.
Elämän rakentamisessa sillä on merkityksensä kaikkialla mutta ensinnä luonnollisesti koulutuksessa ja terveydenhuollossa.
Kouluissa samoin kuin terveyden huollossa laadukkaiden palvelujen oletettiin olevan tuotavissa paikalliselle tasolle voimavarojen kasvun myötä.
Käänne näiden näkemysten voitoksi tapahtuikin, ja menestyksellä, kuten tiedetään mutta vain muutamiksi vuosiksi. Suurteollisuuden ja ylikansallisen tuotannon huoli tuotannon sirpaloitumisesta ja sen myötä valtansa menetyksestä, käynnisti valtaisan koneiston uudelleen, keskittämisen ja kasaamisen tueksi.
Meillä kotimaisen pieni- ja keskisuurten yritysten ja yksilöllisen tuotannon suosiminen loppui mielestäni 1986 valtiohallinnon päätöksin ja alamäki alkoi.
Eli kun tuotanto toimi, kuten sen tulikin toimia, huolehti ihmisistä, elämästä ja täytti elämänrakentamisen tarpeita, tärkeyksiä ja oikeuksia, tuotti tasokasta elämää, se ajettiin alas maailmanmarkkinamafian eduksi.
Edelleen väitän mielettömyydeksi tuotannon sekä sen hallinnan että vallan keskittämistä ja kasaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti