En pidä näkemästäni.

En pidä näkemästäni ja siihen minut havahdutti, ainakin osin, viimeksi lukemani kirja Petri Tammisen, "Miehen elämiä". Sain sen joululahjaksi ennakkoon ystäviltäni ja lukaisin sen samantien. Jo puoliväliin luettuani olin äkäinen kuin talviuniltaan herätetty karhu ja päästyäni loppuun kuin takamukseen haulikuuro täräytettynä. Jokaisessa haulissa MIEHEN "idioottimainen" yksinkertaisen kaavamainen elämä kerrottuna muutamalla lauseella, ja lähes jokaisesta tunnistin itseni. Vähemmästäkin sitä mies vihastuu. Voi jiekama sentään olisi Jeesiön Lilli sanonut tähän paikkaan, minä taisin mainita jotain junalaudoista jossain helvetiassa. Sielun peilissä nään kyynisyydessään ruman leukavan ja nokkavan vanhan miehen elämänsä ehtoossa märehtivän nuoruuden elämän sortoa ja sen onnellisuuden naiviutta, siloposkisuutta.