Sodankylä 2012

Festarireissu muistio

Keskustelussa Harriet Andersen toi julki lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiaan mm sen miten hän lapsuudessaan kyyditteli itseään hississä, itselleni ei juuri tuohon tilaisuutta ole tarjoutunut, mutta vaimoni veljen kerrotaan istuneen tuntitolkulla samoin kuin Harrietin kuuliaisena kädet ristissä hississä kun lapsethan eivät saaneet nappeihin koskea ja tuskin niihin ulottuivatkaan. Ehkä tästä on ymmärrettävä että vanhempien ohjeistusta arvostettiin ja noudatettiin. Harriet kertoi myös vanhempiensa teroittaneen työnteon tärkeyttä toimeentuloon ja että ruokapöytään istuakseen paikka piti ansaita jotain tehden. Näin todella oli meidän nuoruudessamme, kaikkia tarvittiin ja mahdollisuuksia ansaita ja rakentaa elämää riitti. Totesin Harrietille että toisin on tänään niin meillä kuin maailmallakin, murheen päivä, tuhansia syrjäytetään ja heiltä viedään elämän rakennuspalikat ja toimeentulon mahdollisuudet. Vaikka tekniikka antaisi mahdollisuudet parempaan, hyvään elämään. Harriet kertoi huomioineensa saman ja olevansa hyvin pahoillaan tilanteesta. Tässä vaiheessa Taina Elg kuvaajien pyynnöstä, tahtoi yhteiskuvaan Harrietin kanssa ja keskustelumme keskeytyi. Kuvauksen päätyttyä Harriet pyysi minua ojentamaan käteni Tainan tueksi ja saattamaan Tainan turvallisesti lattialla lojuvien kaapeleiden yli ovelle. Tainaa näimmekin useasti tuon tapahtuman jälkeen ja aina tuttavallisesti tervehdittiin. Heta neidin opastuksessa ja asiantuntemuksestaan nauttien katsoimme Tainan osasuorituksen elokuvassa Les Girls, kirjoitinkohan nimen oikein? Runoraati oli myös mielestäni hyvä ja onnistunut valinta katsottavaksi ja suuresti ymmärrystäni jalostava. Tosin tuomaristossa olisi pitänyt olla joku iäkkäämpi koska mielestäni paras runo jäi heikoille pisteille nuorten kokemuksen ja ymmärryksen puutteesta. Runossa kerrottiin siitä miten sota ei yhtä miestä kaipaa mutta jokaista naista kuiten ja kuka mihinkin tarpeeseen. Ydin kysymys ja sataprosentisesti paikkansa pitävä väittämä ainakin minun mielestä ja olisi siis ansainnut 10 pistettä ja papukaijamerkin. Mykkäfilmi isossa teltassa, Gogolin päällystakki oli jälleen hieno kokemus. Sen sijaan saunavieras ei liiemmälti tälläistä pienimunaista miestä kiehtonut ja asia piiloutui tuon pornoilun taa. Varasto menetteli ja Vuosaareen emme onnistuneet saamaan lippuja, sen arvostus jää sitten nähtäväksi aikanaan televisioissa. Nuo kokemukset uutena osana ymmärryksessäni kävin keskustelua nuoren parikympisen neidon kansa, hän totesi erakoituvansa kun työ oli metsään ja metsässä oleiluun liittyvää ja vapaa-aikakin menee jokivarsissa ja metsiin liittyvissä harrasteissa. Kokemuksestani vastasin hänelle sen sivistävän, koska joutuu niin sanotusti aikuistumaan ja kantamaan vastuun tekemisistää, huomioimaan huomisen jne, jne. Erakoituminen opettaa pitämään hyvää huolta itsestä ja pitkäjänteiseen ajatteluun ja vaikka mitä. Niin se vaan on siinä on oltava rehellinen itteleen ja ymmärrykselleen,  muuten  ei oo ees ohraleipää nautittavaks.

Esimerkiksi puita tehessä ei kärsi lyyä kirveellä jalkhaan, sen vuoksi se on joka isku suoritettava harkiten, omat voimansa, osaamisensa jne tarkkaan tiedostaen ja ymmärtäen kunnes ne erakoitumisen myötä sisäistyvät kaikkeen elämän toimintaan, siis sivistää ihmisen ihmisyyttä. Vielähän mulle tuli mieleen valta eliitti niiden pitäis kans mun mielestä erakoitua, sivistyä kuuntelemaan ommaa ymmärrystään, eikä uskoa vain että ylempi tietää mitä alemmalle on hyväksi. Mett oomme kuiten oman elämämme, maailman ytimessä ja tiedämme ja tiedostamme aikuistuttuamme vastuullisiksi oman ympäristömme ja olosuhteemme parhaimmin kuin kukaan. Se on sydämen sivistystä ja Suomea se.